Luovuus kuulostaa usein isolta sanalta. Moni yhdistää sen heti taiteeseen, runoilijoihin tai maalareihin, mutta oikeastaan luovuus on meille kaikille tuttu arjen työkalu – vähän kuin taskulamppu, joka syttyy pimeässä ja näyttää uuden reitin.
Luovuus on ajattelutyötä, kokeilua ja testailua. Se on sitä, kun joku oivallus tipahtaa päähän kesken suihkun tai kun huomaa yhdistävänsä kaksi asiaa, joita ei ennen ollut edes ajatellut yhdessä. Samalla se on myös työtä – järjestelmällistä tekemistä, faktojen hyödyntämistä ja toistoa. “Luovuus on työtä” kuulostaa tylsältä, mutta ilman pohjatyötä oivallukset harvoin johtavat mihinkään konkreettiseen.
Mikä sitten ruokkii luovuutta? Yksi iso tekijä on innostus. Kun jokin asia saa silmät syttymään, ajatus kulkee kevyemmin ja kokeilu ei tunnu työltä. Toisaalta myös epäonnistumiset kuuluvat peliin – luovuus on kykyä nousta uudestaan, nauraa vähän itselleen ja jatkaa kokeilua. Huumori, avoimuus ja pieni ripaus epäjärjestystä voivat tehdä ihmeitä.
Intuitio on myös luovuuden salainen ase. Se tunne, että “tässä on jotain”, vaikka ei vielä osaa perustella miksi. Usein se vie juuri sinne, missä mahdollisuudet odottavat. Ja kun tähän yhdistetään yhteistyö, visuaaliset ajatuskartat tai vaikkapa hyvä johtaja, joka rohkaisee kokeilemaan, syntyy helposti jotakin uutta ja yllättävää.
Missä luovuutta sitten tarvitaan? Käytännössä kaikkialla. Yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa, tuotekehityksessä, mainostoimiston arjessa, digitaalisen tarinankerronnan parissa… mutta yhtä lailla omassa elämässä, kun rakennamme tulevaisuuttamme tai mietimme, miten kertoa tarina kuvalla, valolla tai sanoilla. Ja ehkä kaikkein eniten luovuus kukoistaa silloin, kun teemme yhdessä – ryhmässä, jossa uskalletaan heittää ideoita ilmaan ilman pelkoa siitä, että joku pitäisi niitä hulluina.
Eli ei muuta kuin rohkeasti testaamaan, mokaamaan ja nauramaan. Siitä se luovuus syntyy – askel kerrallaan, välillä kaaoksen kautta, mutta aina jotain uutta jättäen.