VHS-nauhuri oli suosittu 1980-luvulta lähes vuosituhannen vaihteeseen asti. DVD-soittimet korvasivat tämän formaatin, ja videokasetit vaihtuivat levyihin. Videokuvauksen editointi tarkoitti silloin kopiointia toiselle nauhalle. Nykyään, jos videokasetti lojuu hyllyllä, se yleensä tarkoittaa, että sitä ei voi katsoa nykylaitteilla.
VHS:n digitointi, tunnetaan myös digitalisointina, on tapa varmuuskopioida kuvamateriaalia ja samalla arkistoida se. Nykypäivänä tietokone toimii viihdekeskuksena, jonka avulla digitoitu materiaali voidaan muokata digitaaliseen muotoon.
DVD:n kopioiminen tietokoneelle on kohtuullisen helppoa, joten levyn taltiointi ainakin yhdeksi varmuuskopioksi on suositeltavaa. Sen jälkeen VHS-videonauhuri muuttuu lähinnä kierrätystavaraksi, ellei sitä haluta säilyttää varmuuden vuoksi tulevaisuutta varten.
Jos videonauhat ovat pieniä, tarvitaan VHS-adapteri. Sellaisia myydään nettikaupoissa tai erikoistarvikeliikkeissä. Yleisimpiä digitointilaitteita tässä siirtoprosessissa ovat tietokoneet tai DVD-tallentimet.
Tietokoneelle tarvitaan lisälaitteita, jotka välittävät kuvan ohjelmistolle. Videoiden muuntaminen voi viedä aikaa, sillä kasetit on toistettava normaalinopeudella. On suositeltavaa digitoida videot ennemmin tai myöhemmin, sillä nauhat haurastuvat ajan myötä. Analogisen videon digitointi mahdollistaa materiaalin siirtämisen kestävämpään digitaaliseen muotoon, esimerkiksi muistitikulle mp4-muodossa. Kun aineisto on tallessa vähintään kahdessa eri paikassa, sen säilyvyys paranee. Suosittelen tallentamaan videon myös kiintolevylle muistitikun lisäksi.
Itse tehtynä digitointi maksaa laitteiden, ajan ja mahdollisen opiskelun hinnan. Palveluna digitointi yhdelle videokasetille vaihtelee eri palveluntarjoajilla 15 eurosta ylöspäin kappaleelta. On tärkeää huomioida mahdolliset lisäkulut, kuten lisä-DVD-levyt, muistitikut, kotelot ja toimituskulut. Usein tarjoan asiakkailleni pakettitarjouksen, joka selkeyttää hinnoittelua.