Monen kodin perintölaatikoista löytyy yhä satoja, ellei tuhansia diakuvia – pieniä kehyksiin asetettuja filmipaloja, joita aikanaan katsottiin diaprojektorin avulla valkokankaalle heijastettuina. Dia-kuvien digitointi mahdollistaa näiden arvokkaiden muistojen säilymisen tuleville sukupolville ja tekee niiden katselusta helpompaa kuin koskaan aiemmin.
Skannaus vai kuvauspohjainen digitointi?
Dia-kuvien digitointi tehdään yleisimmin kahdella tavalla:
-
Filmiskannaus – Perinteinen skanneri (esim. Nikon, Epson, Plustek) lukee filmin pikseli pikseliltä. Tämä soveltuu laadukkaaseen arkistointiin ja mahdollistaa useiden tarkkuuksien (DPI) käytön – tyypillisesti 2400, 3200 tai 4800 dpi. Mitä suurempi tarkkuus, sitä tarkempi digikopio, mutta myös tiedoston koko kasvaa.
-
Pikakuvauslaite (”digikopiointitorni”) – Tällaisessa laitteessa dia kuvataan suoraan järjestelmäkameralla valoa vasten. Menetelmä on nopea ja erinomainen suurten dia-erien digitointiin. Kuvan laatu riippuu käytetystä kamerasta (esim. 20–45 Mpx), ja lopputulos on modernin kirkas.
Pöly, karvat ja Digital ICE – kannattaako käyttää?
Diakuvat keräävät vuosien varrella helposti pölyä ja pieniä nukkaisia hiukkasia. Siksi digitointia ennen tehdään aina puhdistus esimerkiksi antistaattisella harjalla tai paineilmalla.
Digital ICE on automaattinen pölynpoistotekniikka, jota osa skannereista tukee. Sitä suositellaan erityisesti väri-diafilmille, koska se vähentää jälkikäsittelyn tarvetta ja tasoittaa pieniä pintavirheitä. Mustavalkofiilmiin ICE-tekniikkaa ei kuitenkaan suositella, sillä se voi hämärtää kuvan yksityiskohtia.
Kenelle digitointi sopii?
Digitointi sopii sekä eläkeläisille, jotka haluavat elvyttää vanhoja muistoja moderneihin laitteisiin, että heidän aikuisille lapsilleen, jotka huolehtivat suvun kuvallisesta perinnöstä. Digitoidut diat voidaan tallentaa USB-tikulle, ulkoiselle kovalevylle tai pilvipalveluun – ja jakaa helposti perheen kesken.